Lomareissumme ensimmäinen nähtyävyyskohda, Proomut.
Olen aina, pienestä lähtien pelännyt näitä. Muistan tarinoita uponneista ja upotetuista proomuista, ja jopa nähnyt pinnan läpi syvyyksissä lepäävän sellaisen.
Erittäin vavisuttava kokemus. Toissakesänä ajoimme moottoriveneellä lähelle uponneita proomuja joiden vinssit olivat pinnalla, siis ei ne syvällä olleet. Pelkäsin jotenkin niin karmivasti sitä, en pystynyt katsomaan ja käskin ajaa kauemmas.
Jotain niin pelottavaa ja aavemaista niissä on, jos vesilläkin tälläisen näkee, se näyttää yleensä että olisi ilman kuljettajaa, ohjaajaa, olisi lipumassa yksin johonkin ja sitten vaipuisi syvyyteen...
Proomufobia, mutta silti jokin niissä kiehtoo. Kaikkea mitä pelkää niin on vain pakko lähestyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti