perjantai 12. syyskuuta 2008

Unelmien talonpoikaispöytä sekä lohdutuspalkinnoksi suomalaista designia

Wanhantavaran puoti tarjoili seuraavaa, vanhaa talonpoikaistyylistä ruokapöytää. Iskin siihen silmäni heti, hinta oli 130e. Olin jo niin valmista hakemaan rahojani kylän automaatista ja hypin mielessäni voltteja riemusta.
Sitten ikävätosiasia. Mieheni huomasi tai haistoi pöydässä ihanaisen härskin rasvan tai maidontuoksun.

Sitten haistelin kanssa pyödän laatikoita, jep, löyhkähän sieltä tuli. Pöydässä oli kääntölevy, jolla oli kymmeniä vuosia leivottu, rasva ja muut ainekset olivat siis pilanneet kannen.
Haju oli sietämättömän kuvottava ruokapöydän ominaishajuksi, joten oli ostoaikeista luovuttava.

Seuraavana päivänä oli pöytään laitettu jotain tervan tuoksua, kun olin ilmoittanut peruvani ostoaikeet hajun takia. Nyt joku saattaa tähän sitten langeta tietämättään alkuperäisestä hajusta.



Nuuhkikaa siis aina ruokapyödän kantta, ja varsinkin jos on kääntökansi niin molemmat puolet. Silti jatkan täydellisen talonpoikaispöydän etsintää, mutta ehken halua enää kääntökantta...

Kuvassa oli myös patjaraitaisia vanhoja tuoleja ja muuta josta en sitten jaksanut alkaa enää kauppoja hieromaan. Jotenkin alkoi epäilyttämään sitten, mitähän vikaa seuraavaksi unelmieni huonekalussa.




Tässä sitten mieltä ylentävä shoppailu Nduka lähetyskirppikseltä! Arola, made in finland ja vielä jokin Designmerkintäinen huivi taistelemaan kylmyyttä vastaan EUROLLA.
Värit olivat niin ihanat, tuo turkoosi, murrettu sellainen on ehkä tämän syksyni lempiväri.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kaikenlaisia tyhmiä ostajia on. Luulisi nyt jokaisen tajuavan, että vanha on vanha. Kannattaisi omaa päätään haistella jos se vaikka haisikin kuvottavalle.